*

HeikkiPeltola1 Ajankohtaiset "suuret" asiat, kuten ilmastomuutos, raha, asumisen kalleus, hometalot...

Sisäilmasairaus 2010-luvun amalgaamisairaus?

Sisäilmasairaus 2010-luvun amalgaamisairaus?

 

 

Sisäilmasairauden tilanne on täysin analoginen vuosikymmeniä jatkuneen amalgaamiasian kanssa. Poliittiset päättäjät/virkamiehet todistavat ”mitään ongelmaa ei ole” peitoten ”arvovallallaan” tutkijat, asiantuntijat ja potilaat, joilla on oikea tieto ja omakohtainen kokemus.

Viimeinen amalgaamisota käytiin Suomessa 1980..1990-luvulla, jolloin tietämystä elohopeaseosten vaarallisuudesta jo oli työterveyden puolella, mutta ei paljoakaan koululääketieteessämme. ”Amalgaami” on elohopeaSEOKSEN nimi. Siis seos, ei kemiallinen yhdiste. Tätä yksinkertaista asiaa lääketiede ei ole halunnut tunnustaa. 1990-luvulla otin ammatillisesti kantaa kyseisen seoksen ominaisuuksiin/käyttäytymiseen. Kirjoitukseni asiasta – professorit Markku Larmas (Oulu) ja Lennart Forsten (Turku) ja paikkausaineiden käytöstä vastaavana viranomaisena ylilääkäri Eeva Vidström – tyrmäsivät. Larmas oli sitä mieltä, että pellikkelikerros pitää +37 asteisen elohopean kurissa, Forstenin kanssa taisi olla kielen ymmärtämisvaikeuksia ja Vidsröm uskoi ”kiinteä kemialinen yhdiste-möntti”.

Toki monet hammaslääkäritkin esittivät vastaavan tason syitä. Yleisesti uskottiin, että ainoa reitti elohopean karkaamiseen oli uloshengitys, kun todellisuus menee järjestyksessä, uloste, virtsa (varsinkin aamuvirtsa), elimistöön kumuloituva, mikä hitaasti poistuu em mekanismeillä, uloshengitys hiki. rintamaito, hiukset, kynnet. Järjestys elimistöön kumuloituvan jälkeen voi olla erilainenkin.

Terveisiä silloisille kirjeenvaihtokavereilleni!

Keskustelumme velloi voimakkaimmin -90-luvulla päivälehdissä ja myös Suomen Lääkärilehdissä sen jälkeen, kun päätoimittaja Taito Pekkarinen oli tarkistuttanut, että ”olin arvostettu metallurgi suomalaisessa terästeollisudessa” (en siis hullu). Lausunto tuli minulle ilmeisesti vahingossa Suomen Lääkärilehden sihteeriltä. Kiitos kuitenkin lausunnon antajalle, kuka lienetkin!

Keskustelu vaiettiin hiljaiseksi v. 2002, kun Jorma Leistevuon väitöskirjassa todettiin ”Henkilöillä, joilla on amalgaamipaikkoja suussa, on ulosteen elohopeapitoisuus 17 kertainen verrattuna - ei koskaan amalgaamipaikkoja – ryhmään. Amalgaamipaikat poistaneillakin suhde oli 13-kertainen. Lisäksi elohopea suolistobakteerien vaikutuksesta muuttuu osittain vaarallisimmaksi orgaaniseksi metyylielohopeaksi”.

Sekä amalgaamisairaus että homeille altistuminen ovat pitkäaikaisia prosesseja. Kaikki niitä ei saa. Sama ilmiö kuin tupakoinnin ja keuhkosyövän välillä. Minua ei yhtään ihmetytä ruuansulatuselinten syöpien raju lisääntymistahti. Suomalaisillehan on maailman mittakaavassa ensimmäisinä – kärjessä taitaa olla Uusi-Seelanti – aloitettu kansakoulussa noin 60v sitten säännöllinen hammashoito elohopeaseoksilla, ja onhan amalgaamilla paikkaaminen edelleenkin ”käypä hoito”!

 

Eli olisikohan syytä tunnustaa faktat sekä elohopea-asiassa että sisäilma-asiassa.

Helpointa on kieltää elohopeaseosten käyttö. Homeasia on teoriassa helppo. Syy homeen kasvuun tunnetaan tasan tarkkaan. Siis lian kostea sisäilma (suhteellinen kosteus >= 80%). Homehtuminen alkaa jo ennen kastepistettä. Ratkaisu ei vaikeudeltaan ole – nykytietämyksellä – mikään maailman ihme. Niin kauan kun sutta ja sekundaa suunnittelevat, valmistavat ja valvovat eivät joudu taloudelliseen vastuuseen tekemisistään, homma jatkuu. Kai suomalainen yhteiskunta tämän pystyy hoitamaan, vai onko hallitus, eduskunta, virkamieskunta jo niin korruptoitunut, ettei saa asiaa hoidettua?

 

Heikki Peltola DI, eläkeläinen, Imatra

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat